Tässä on meidän pieni suuri Papi koira. Papi on tosi kultanen, kiltti ja omapäinen. Papi ei tykkää vesisateesta ja pelkää kiljuvia lapsia.

 

Tosta äskösestä kirjotuksesta tuli heti mieleen lisää asiaa enkä malta olla kirjottamatta. Puhuin siinä lopus siitä että, kun mä oon tavannu paljo hienoja ihmisiä eikä niissä oo ollu mitään vikaa mutta ei oo silti vaan oikein tuntunu miltään. Ja että, mä en halua ajatella silleen et "otetaan nyt toi" tai "koitetaan nyt jos tästä tulis jotain". Jos ihminen alkaa oleen toisen kanssa tolla ajatuksella, ne tottuu toisiinsa ja toisen seuraan. Se alkaa tuntuun normaalilta ja mukavalta. Tää juttu kestää jonkin aikaa mutta sitte jompikumpi tai molemmat kyllästyy. Toisella saattaa olla vielä vahvatki tunteet toista kohtaan ja toisella ihan lopahtanu. Tää johtuu siitä kun ne kaks on tavallaan pakottanu ittensä rakastuun toisiinsa siinä ei oo ollu sitä sykähdyttävää ensi tapaamista ja ensisuudelmaa. Ei oo oikein ollu niitä perhosia vattas eikä toisen kosketus oo aiheuttanu kihelmöintiä.

Tää on yks syy siihen miks aina kaikki parisuhteet ei välttämättä toimi ja loppuu aika lyhyeen. Ois tärkeetä että, kaikki jotka nyt vakavaan suhteeseen haluaa niin malttais odottaa rauhassa että, tulis se "oikee". Että olis molemmilla ne perhoset vattas ja hikiset kädet. Sitte se voi kestää, ei ehkä loppuun asti mutta kumminki.

Tuntuu että, nykyaikana ei oo oikein millään mitään väliä. Ennenvanhaan pojilla oli yleensä se yks mielitietty jonka eteen ne sit teki kaikkensa että, ne saa sen hurmattua ittellensä. Ja sit oltiin vaan sen yhden kaa, mentiin naimisiin ja sen kaa oltiin sit kuolemaan asti. Lavatanseissa oltiin selvinpäin nykyään ollaan ympärikännissä yökerhoissa eikä uskalleta lähestyä muutako kännissä. Ei kaikki tietenkään, mut suurinosa.

Nykyään naimisiin menollakaan ei oo mitään väliä, se on vaan kliseinen tapa mikä on pakko tehdä kun kaikki muukki tekee. Sit erotaan ja mennään uusiin naimisiin ei kunnioiteta sitä lupausta yhtään. On se ehkä ihan hyväki että, ei oo niin tarkkaa. Että kun mennään naimisiin niin ollaan sit sen yhden ja saman kaa kuolemaan asti vaikka mikä olis. Siitä kumppanista voi paljastua ei toivottuja piirteitä voi olla väkivaltanen tai alkaa olemaan päihdeongelmaa. Tässä tilanteessahan on täysin ymmärrettävää että, toinen haluaa erota. Ennenvanhaan sitten vai tyydyttiin siihen.

Tuntuu että, meitä ihmisiä ei oo ees luotu elään parina. Vähän niinku eläimillä että, sitä urosta tarvii vaan siihen paritteluun se tekee naaraan tiineeks ja sit sen tehtävä on siinä. Nooo ehkei. Ei tiedä. Onhan niitäki paljo jokka rakastuu ja on loppuun asti onnellisia.

Nää kaikki on sit vaan mun omasta päästä heitettyjä ajatuksia. Heippa.

Moi, oon Iida ja ajattelin ruveta kirjottaan blogia kun mulla on niin paljon ajatuksia ja muutenkin asiaa niin ajattelin että, tänne ois sitä hyvä purkaa.

Oon 21 vuotias ja asun tällähetkellä Tampereella. Mulla on oma kissa ja yhteinen koira mun äitin kaa, se on välillä mun luona. Oon ammatilta lähihoitaja mutta opiskelen nyt mielenterveys ja päihde erikoisammattitutkintoo. Harrastuksia mulla ei oikeestaan oo, tykkään lenkkeillä koiran kans ja muutenki liikkua luonnossa, uiminen on kans mukavaa. Ja Love Islandia seuraan, sehän lasketaan harrastukseks. 

Tykkään lukee horoskooppeja koska aika monen kohdalla ne pitää paikkansa, ainaki mun omalla kohdalla..suurimmaks osaks. En siis tarkota mitää iltalehden sivulta luettuja päviähoroskooppeja.

" Jakson ensimmäisenä kolmanneksena (24.8.-3.9.) syntynyt neitsyt on tarkka ja varovainen. "

Moni joka mut tuntee vois ajatella ettei toi pidä yhtään paikkaansa.

Tykkään tutustua yleensä uusiin ihmisiin mutta se on mulle aika vaikeeta. Esimerkiks isoissa porukoissa jossa mä en tunne ketään mun on aika vaikee olla oma itteni ja muutenki olla. Ei oikein tie mitenpäin olis. Varmaan kyllä tää sama on aika monella. Mutta mulla kestää jotenki niin kauan että, mä pystyn oleen oma itteni tai alkaa juttelee jollekki ja näin. (Kännis toki eri asia). Mä vähän ehkä mietin liikaa että "voiko näin nyt sanoo" ja aattelen aina et se mitä mä sanon onki ihan tyhmä juttu. Mulla on aina paljo ajatuksia päässä ja ehkä ihan hyviäki juttuja mut ne jää sit sinne päähän. Ja sit yleensä jos jännittää joku tilanne, pitää vaikka jossain koulussa kertoo itsestään niin menee melki aina sanat ihan sekasin ja sit menee kaupanpäälle vie punaseks. Jos mä oisin opettaja niin en ikinä pistäis mun oppilaita semmoseen piinapenkkiin. Semmonen ois paljo parempi et kaikki kirjottais itestään vaikka lapulle ja kaikki sais sit lukee toistensa omia tai jotain?

Mä tykkään hirveesti kattella ihmisiä, niinku istua vaikka jossain kahvilassa ja seurata kuinka paljo on erilaisia ihmisiä ja persoonia. Oon joskus aina jääny ns. "kiinni" ko se jota oon tuijottanu on kattonu mua sit teen hetken jotain muuta ja kattelen muualle sit alan taas tuijottaan sit jään taas kiinni. Moni varmaan ajatellu että mikähän v***n hullu toiki on. Niinku mäki ajattelisin jos joku tekis mulle samanlailla. No ei noin käy onneks kovin usein.

Mä nautin kyllä yksinolosta, mä tykkään kierrellä kaupoissa, käydä kahvilla tai syömässä yksin. Mulla ei oikeestaa oo kauheesti kavereita, muutama hyvä ystävä ja ne kyllä riittää mulle vallan hyvin. Muistan ko ala-asteen loppupuolella ja yläasteen alus mulla oli kolme parasta kaveria. Oltiin yleensä aina nelisteen, ja olihan siinä sit just sitä draaamaaa. Aina joku oli jostain pahottanu mielensä. Ihania ihmisiä ne kaikki oli kyllä ja on vieläki vaikka en ookkaa enää ko yhden niistä kaa tekemisissä. Senki kaa nähään kyllä liian harvoin. Viimeks mä jouduin peruun ko mulla oli liian kova krapula.

Mä oon sinkku, oon ollu aika kauan ja mä oon yrittäny tässä välissä nyt  kouluttaa itteeni paremmaks ihmiseks. Oon onnellinen sinkkuna eikä mulla oo mitään kauheeta tarvetta löytää ketään mutta otan vastaan jos on tullakseen. Oon tavannu paljo hienoja ihmisiä ja joistaki en oikeestaan oo löytäny mitään vikaa mutta en tiedä miksei mikään niistä oo oikein silti tuntunu miltään. Tässä kohtaa vois sit varmaan sanoo että, ehkä se ei ollut sitte se oikea. Enkä mä halua ajatella silleen et "nooo koitetaan nyt ehkä tästä vois jotaki tulla". ...

Ehkä tää riittää tältä kertaa, heippaaaa.